Lasten leikkiä



Suomi on siitä tylsä maa, että siellä viranomaiset eivät juurikaan vaivaudu käyttämään tietotekniikan valtatietä lasten valistamiseen ja kasvattamiseen. Ilmeisesti luottamus huolella rakennetun peruskoulujärjestelmän aivoja saippuoivaan voimaan on niin horjumaton, että sen tueksi ei kaivata mitään turhanaikaisia www-sivuja.

Mutta toista on täällä Vapaiden ja Rohkeiden kotimaassa, missä tulevaisuuden toivoille tarjotaan netin välityksellä runsaasti hyödyllisiä virikkeitä. Niiden avulla uudesta sukupolvesta tulee nerompi, ylivoimaisempi ja isänmaallisempi kuin yhdestäkään aiemmasta amerikkalaissukupolvesta - suomalaisista nynneröistä nyt puhumattakaan.

Ilmeinen paikka aloittaa lasten perehdyttäminen valtionhallintoon ovat tietysti Suuren Johtajan kotisivut. Niillä voi mm. tutustua freedomin kehityskulkuun ja George Bushin koiran Barneyn CV:hen. Sokerina pohjalla lapsille kerrotaan, kuinka varapresidentti Cheney "näytteli elintärkeää roolia, kun Amerikka tarvitsi häntä eniten" johtamalla kahta suurta sotaoperaatiota. Go Dick! Kids will love you for that!

ATF Kids puolestaan esittelee lapsille alkoholia, tupakkaa, tuliaseita ja räjähteitä. Mukana on Truman-koiran lämminhenkinen, koko perheelle tarkoitettu kertomus "I'm a Bomb Dog Now". Armeijan Cool Stuff -sivut taas tarjoavat perheen pienimmille virikkeitä mm. erilaisten sotimisvälineiden värittämisen muodossa. Voi jukra, mun ohjuksesta tuli sininen! Minkävärinen ohjus sulla on?? Lisää patrioottisia väritysaiheita löytyy sotaveteraanihallinnon lapsille tarkoitetuilta nettisivuilta, joilla on myös "Cool Facts About Veterans".

Sitten kun värittämistä on harjoiteltu tarpeeksi, on aika siirtyä tositoimiin. America Supports You -sivuilla Niko ja Sinipilvi voivat lähettää väritetyn kuvan sotajoukoillemme Irakiin. Kids Information on Deployment Stuff puolestaan kertoo, mitä jännää on luvassa, kun sotilasisi tai -äiskä saa siirron Guantanamoon tai johonkin muuhun viileeseen amerikkalaiseen lomakohteeseen toisella puolella maapalloa. Siirrä hiiri Grades K-4 -kuvan yläpuolelle niin kuulet sotalapsien iloista naurua!

Mutta kaikki eivät välttämättä palvele isänmaataan sotavoimissa. Myös agentit ja poliisisedät tekevät Amerikan turvaamiseksi lujasti työtä, johon kaikkein pienimpien on syytä käydä tutustumassa. CIA for Kids kertoo hurjan salaisista hemmoista, jotka suojaavat isänmaata kommunisteilta terroristeilta ja huumekauppiailta. Sivuilla voit kokeilla mm. kuinka salainen agentti naamioidaan. Nyt Niko ja Sinipilvi heti Black Opeja suunnittelemaan! Lisää agentteja löytyy tietysti FBI:n lasten sivuilta.

Nämä olivat vain pieniä maistiaisia siitä, mitä kaikkea kivaa lapset voivat valtion virastojen verkkosivuilla puuhailla. FirstGov for Kids -sivustolta löytää lisää hauskoja ja hyödyllisiä linkkejä lapsille ja lapsenmielisille.

Ja nyt odottelemaan, milloin Suomessa saadaan avattua PLM ja Supo lapsille -sivut. Eihän informaatioteknologian ykkösmaa voi kauaa olla kehityksestä jäljessä.

Lisätty kello 12:01 ET | Permalink

 
Palkoheittäminen



En tavallisesti ole aivan ensimmäisten joukossa omaksumassa uusia teknologisia innovaatioita. Niinpä olen vasta nyt päässyt podcastingin (Mitä se on suomeksi? Palkoheittäminen?) makuun.

Keksintönä podcasting on loistava. Kun radio-ohjelmat voi ladata mp3-soittimeen, yhtään ohjelmaa ei jää ainakaan sen vuoksi väliin, ettei olisi vastaanottimen ääressä niitä kuuntelemassa. Kuuluvuus on erinomainen kaikkialla - myös metrossa tai keskellä autiomaata.

Suurin ongelma on toistaiseksi vielä suppea ohjelmatarjonta. Podcastingin helppous on toki saanut liikkeelle tuhansia amatöörejä, jotka uskovat monien bloggaajien tavoin horjuttavansa perinteisen median asemaa omilla lähetyksillään. Kuunneltuani kokeeksi muutamaa tällaista yksityisyrittäjää täytyy kuitenkin todeta, että kaavailtu mediavallankumous antaa vielä odottaa itseään. Amatöörien podcastit kuulostavat siltä kuin finninaamainen teekkari leikkisi halvan mikin ja tietokoneen kanssa omassa autotallissaan - mistä epäilemättä useimmissa tapauksissa onkin kyse.

Laatutietoinen kuluttaja valitsee siksi useimmiten etabloituneen median tuottamia podcasteja. Mutta juuri niitä on vain vähän tarjolla. Toistaiseksi vaatimaton listani näyttää seuraavalta:

• Weekend America - Kaksi tuntia amerikkalaisen arkipäivän analyysia viikoittain. [podcast]
• Democracy Now! Vihaisten liberaalien radio-ohjelma; 1 tunti ma-pe. [podcast]
• Maailmanpolitiikan arkipäivää - Ei kaivanne kummempia selityksiä. Kahden vuoden kuuntelutauon jälkeen olin positiivisesti yllättynyt ohjelman hyvästä laadusta. Kesäkadun kommunistien ääni nostaa ainoastaan kevyesti päätään rivien välissä. [podcast]
• On the Media - Viikottainen makasiiniohjelma media-alan (laajasti ymmärrettynä) ilmiöistä, n. 50 min. Suosittelen. [podcast]

Näiden ilmaisten lähetysten lisäksi audible.comilta olisi ostettavissa pari muuta lempiohjelmaani, joita en kuitenkaan pihiydessäni ole vielä tilannut:

• This American Life - Vasemmistoimpressionistinen makasiiniohjelma amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Kerran viikossa.
• Car Talk - Hekottavat amerikanitalialaisveljekset Bostonista neuvovat soittajia autoon ja autoiluun liittyvissä kysymyksissä. Suositellaan myös muille kuin autoilijoille. Kerran viikossa.

Mutta monia lempiohjelmiani ei ole vielä lainkaan saatavissa podcastingina. Näiden joukkoon kuuluvat mm.:

• The Diane Rehm Show - Narisevaääninen radiojuontaja keskustelee vieraiden kanssa politiikasta.
• A Prairie Home Companion - Lavataiteilija Garrison Keillor mutisee itseironisia minnesotalais- ym. vitsejä. 2 tuntia viikottain.
• Talk of the Nation - WAMU:n älyllinen ajankohtaisohjelma, joka päivä.

Lisätty kello 10:54 ET | Permalink

 
Co-op City


"It's a young family's world at Co-op City, the new town being created in N.Y. City. Family-sized apartments at a price you can afford. It's perfect for the family with children... the wide open spaces of a 300-acre residential park (200 city blocks). And not a single interior traffic road. You'll know the youngsters are safe."

Co-op Cityä esittelevä mainoslehtinen vuodelta 1967

Helpottaakseen huutavaa asuntopulaa New Yorkin osavaltio otti 1950-luvun puolivälissä käyttöön nk. Mitchell-Lama -ohjelman, jonka tarkoituksena oli tarjota keskituloisille perheille kohtuuhintaisia asuntoja. Ohjelman turvin yksityisille rakennusyhtiöille annettiin matalakorkoisia lainoja ja verohelpotuksia sillä ehdolla, että kaupunki ja osavaltio saivat määrätä rakennettavien asuntojen vuokrille ja myyntihinnoille ylärajat. Vuoteen 1978 mennessä ohjelman turvin rakennettiin kaikkiaan yli 400 rakennusta, joissa asui noin 150.000 perhettä.

Mitchell-Lama -ohjelman ylivoimaisesti suurin rakennushanke oli Co-op City New Yorkin Bronxissa, runsaan 20 kilometrin päässä Manhattanilta. Co-op City rakennettiin 1960- ja 1970-luvun taitteessa Freedomland-nimisen huvipuiston paikalle kahden moottoritien leikkauspisteeseen. Se käsitti yli 15.000 asuntoa 35 jättiläiskerrostalossa ja runsaassa 200 pienkerrostalossa. Kaikkiaan uuteen kaupunginosaan asettui 55.000 henkeä. Co-op cityn tarkoituksena oli tarjota lapsiperheille hyvää elämää edulliseen hintaan: kerrostaloja erottivat avarat nurmikentät ja pysäköidyt autot piilotettiin kahdeksaan parkkihalliin maisemaa rumentamasta. Asuntojen lisäksi alueelle rakennettiin ostoskeskuksia, postitoimisto, kirjasto sekä koulut uima-altaineen ja teattereineen.

Uuden kaupunginosan asukkaat olivat etupäässä juutalaisia Bronxin muista osista. 1960-luvun lopulla Bronx oli juuri luisumassa kovaa vauhtia kohti historiansa syvintä alennustilaa, ja useimmat asukkaat lienivät onnellisia päästessään huumeiden ja väkivallan runtelemista vuokratalohelveteistä turvalliselle ja siistille asuinalueelle. Mutta vaikka monet olivat tyytyväisiä uuden asuinpaikkansa ulkoisiin puitteisiin, sitä pidettiin yleisesti tylsänä ja sieluttomana. Co-op City oli kaukana kaikesta, ajanvietettä oli niukanlaisesti ja alue oli kolkko.

Co-op Cityn rakentamisella oli sitä paitsi negatiivinen vaikutus muuhun Bronxiin. Ihmisten suunnatessa joukoittain kohti uutta kaupunginosaa kosolti taloja jäi tyhjilleen, mikä pahensi Bronxin jo muutenkin katastrofaalista tuhopolttoaaltoa. Myöhemmin Co-op Cityyn alkoi vuokratukien turvin muuttaa yhä enemmän myös mustia ja latinoja. Juutalaisten muuttoaalto puolestaan kääntyi toiseen suuntaan, mikä muutti Co-op Cityn etnisen luonteen kokonaan toisenlaiseksi.

Nykyään Co-op City on mummoutumassa kovaa vauhtia, sillä 1960- ja 1970-luvun alkuperäiset asukkaat alkavat olla jo iäkkäitä. Asukkaista yli 8.000 on yli 65-vuotiaita, mikä tekee kaupunginosasta USA:n suurimman eläkeläiskeskittymän. Myöskään talot eivät enää ole kovin hyvässä kunnossa. Kaksi vuotta sitten kahdeksasta parkkihallista kuusi jouduttiin sulkemaan romahdusvaaran vuoksi, ja osa Co-op Cityn suurimmasta nurmikenttä asfaltoitiin parkkialueeksi. Joidenkin talojen ympärille on jouduttu rakentamaan aidat, jotta ihmiset eivät jäisi rakennuksista murenevien betonikappaleiden alle.

Toisenlaisen uhkan Co-op Citylle muodostaa Mitchell-Lama talojen muuttaminen kovan rahan asunnoiksi. Alun perin Mitchell-Lama -ohjelma oli suunniteltu vain väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Sitä koskevaan lakiin kirjattiin sen vuoksi pykälä, joka mahdollisti asuntojen vapauttamisen hintasäännöstelystä 20 vuoden kuluttua niiden rakentamisesta, mikäli talot omistava rakennusyhtiö maksaa saamansa halpakorkoiset lainat kokonaisuudessaan pois. Manhattanilla ja Brooklynissa useat rakennusyhtiöt ovat käyttäneet jo pykälää hyväkseen, mikä on johtanut vuokratason räjähdysmäiseen nousuun. Useissa tapauksissa pitkäaikaisilla asukkailla ei ole ollut varaa maksaa uusia markkinahintaisia vuokria, ja he ovat sen vuoksi joutuneet muuttamaan kodeistaan.

Kaikesta huolimatta Co-op City ei edelleenkään ole huonoin mahdollinen asuinpaikka. Alue on siisti ja viime talvena sattuneista parista ampumavälikohtauksesta huolimattta vielä varsin turvallinen. Uudet jättiläismarketit tarjoavat kosolti palveluja, ja vuokrataso on vielä varsin halpa, vaikka hinnat jonkin verran nousisivatkin. Co-op Cityn asukkaat ovat ylpeitä monietnisestä asuinalueestaan, missä mustat, valkoiset ja latinot harjoittavat moneen muuhun amerikkalaiseen kaupunkiin verrattuna suorastaan paratiisillisen rauhanomaista rinnakkaiseloa.



Lisätty kello 23:13 ET | Permalink