Perusoikeus



Runsas kuukausi sitten illat alkoivat jo olla lämpimiä. Eräänä iltana töiden jälkeen päätin käydä käsiksi vastenmielisiin velvollisuuksiini ja silittää ne kolme kauluspaitaa, jotka olin pessyt jo edellisellä viikolla. Suunnattoman uupumuksen vallassa ja hikipisarat nenänpäästä tipahdellen mietiskelin siinä sitten, miksi oikeastaan tuhlaan aikaani johonkin sellaiseen, jonka joku muu voisi pienestä maksusta tehdä huomattavasti nopeammin ja kaiken lisäksi paremmin.

Siitä lähtien olen pesettänyt paitani pesulassa. Pesulan löytäminen ei tässä kaupungissa ole ongelma: New Yorkissa on 2.200 palvelupesulaa (dry cleaners), joista useimmat lienevät amerikankiinalaisten omistamia ja hoitamia. Niistä kolme sijaitsee kahden korttelin säteellä asunnostamme.

Kun tänään jälleen vein uuden lastin pyykkiä pestäväksi, silmäilin paluumatkallani pesulasta saamaani kuittia. Kahden puvun kuivapesu 15,50 dollaria (à 7,75), kaksi paitaa 3,50 (à 1,75), yhteensä 19,00 dollaria. Aloin miettiä, mitäköhän lysti maksaisi Suomessa.

Kotiin päästyäni löysin verkosta parin suomalaisen pesulan hinnastot. Kauhukseni havaitsin, että ainoa löytämäni helsinkiläispesula, Töölössä sijaitseva L. Lahtinen laskuttaa miesten puvun kuivapesusta 22,50 €/kpl ja kauluspaidasta 5,40 €/kpl. Yhteensä vaatimattoman lastini pesettäminen olisi siten maksanut 55,80 € - siis noin 330 vanhaa markkaa. Päivän vaihtokurssilla se tekisi tasan 68,00 dollaria. Keravalaisessa Pesuasema Oy:ssä olisin päässyt jonkin verran halvemmalla, 44,60 eurolla (54,35 dollarilla).

Aloin vähitellen muistaa, miksi en Suomessa asuessani juuri koskaan käyttänyt pesulaa. Paidat pesin ja silitin itse ja kuivapesua vaativia vaatekappaleita en vienyt pestäväksi ennen kuin äärimmäisessä hädässä, ts. useamman vuoden käytön jälkeen tai jos niiden päälle oli kaatunut jotakin.

Peter Elk vaatii, että Suomeen on välittömästi otettava 5.000 kiinalaista kiintiösiirtolaista pesulayrittäjiksi, jotka vapautetaan sekä suomalaisesta sosiaaliturvasta että sen kustantamisesta. Kyllä puhtaiden kalsarien pitäisi kuulua jokaisen suomalaisen perusoikeuksiin.

Lisätty kello 20:48 ET | Permalink

 
I Slap Culo and Dice Que

Dominikaanisen tasavallan kul- takurkut Monchy ja Alexandra laulavat sydäntäraastavista ih- miskohtaloista.

New Yorkissa ilma on sakeanaan radioasemia. Niin FM- kuin AM-aallotkin pursuavat erilaisia ja erikielisiä musiikkikanavia, uutisia, poliittista propagandaa sekä tietysti mainoksia, mainoksia, mainoksia, mainoksia... Taksikuskien lempiasema tuntuu olevan suomalaisen sävelradion vastine Lite FM, josta tulee - nimensä mukaisesti - enimmäkseen helposti kuunneltavia popklassikoita (tyyliin Lady in reeeeeedd is daa-ancing wi-ith meeeee) Uutisia löytyy WNYC:ltä, ja rap-musiikkia soittavat asemat kuten Z-100 soveltuvat erinomaisesti Harlemin läpi kruisailuun.

Kun ulosmenoteillä 20-tonnisten rekkojen renkaat heiluvat puolen metrin päässä silmäkulmasta ja vauhtia on 100 kilometriä tunnissa, mikään ei kuitenkaan rauhoita hermoja yhtä tehokkaasti kuin ällöromanttinen latinoiskelmä. Niihin erikoistuneesta radioasemasta, jonka nimi on tietenkin Amor, onkin tullut suosikkitaajuuteni.

Erityisesti olen mieltynyt bachata-nimiseen latinomusiikin lajiin. Bachata syntyi Dominikaanisessa tasavallassa joskus 1960-luvun alkupuolella, ja se sai vaikutteita Latinalaisen Amerikan kitaramusiikkiperinteestä, mm. kuubalaisesta bolerosta. Tyypillistä bachatalle ovat kiemurtelevat kitarakuviot sekä 4/4-tahtilajissa leppoisasti taustalla poksuttelevat congat. Nykybachatassa käytetään usein sähkökitaroita ja muita elektronisia poppikoneita.

Bachatan sanoitukset liittyvät tavallisesti yltiöromanttisiin aihepiireihin. Esimerkiksi käynee Dominikaanisesta tasavallasta peräisin olevan hunajaäänisen duon Monchyn ja Alexandran laulu Hasta el Fin (laulun kuulee kokonaisuudessaan avaamalla Monchyn ja Alexandran kotisivun):

Alexandran esittämä naisääni rakastuu nuorena koulutyttönä tulihuuliseen Monchyyn, joka intohimoisesti ryövää hänen viattomuutensa:

Reproche con rabia mi corazón cuando te marchaste
alli en el colegio yo fui esa niña en que tu besaste ha..ah
apasionadamente me robaste la inocensia ha..ah

Luullessaan kaikkea kuvitelmaksi Alexandra pistää Monchyn vaihtoon, mutta ei koskaan löydä tämän seuraajista samanlaista lämpöä:

Quise disfrazarme pensando que todo fue ilusion
como loca anduve por encontrar a tu sucesor
sin un rumbo figo
Fui presa facil de otros cariños valiendose de mi tristeza

Pero fue imposible encontrar tu calor
me marcaste con tus huellas
la verdad no me arrepiento
Que me tienes que decir?[...]

Muutamien tuskaisten käänteiden jälkeen odotus lopulta palkitaan, kirkonkellot soivat ja pari on ikuisesti yhdessä. Alexandra tuulettaa nyt elävänsä lapsuutensa rakkauden uudelleen:

Monchy:

Las campanas de la iglesia
comenzaron ya su canto
nuestra espera no fue en vano[...]

Monchy:

Vamos juntos a vivir amor una eternidad
no te volvere a perder sere tuyo hasta al final

Alexandra:

Contigo voy a vivir amor de la infancia
no te volvere a perder sere tuya hasta al final

* * *

Miamilainen reggaeton- tähti Theory edustaa tyypillistä kovislookia.

Koville latinojätkille tällainen lällytys ei tietenkään sovi. Koviksien habitus - kolme numeroa liian iso musta Yankees-lippis, tv:n kokoinen timanttikorvis, takamuksesta maata laahaavat farkut sekä huolellisesti 2 mm:n levyiseksi ajettu veitsenterävä partaviritys - henkii maskuliinista uhoa.

Kovien poikien (ja tyttöjen) tarpeisiin on suunniteltu puertoricolainen muotivillitys, reggaeton. Nimien yhdennäköisyydestä huolimatta reggaetonilla ja reggaella aika vähän yhteistä. Enemmänkin reggaeton muistuttaa räppiä, johon on lisätty tunnusomainen rytmi: TÖNKKÖ-TÖT-TÖ! TÖNKKÖ-TÖT-TÖ!, jota kuuluu tuulettaa viritellyn citymaasturin ikkunasta niin, että lähikatujen asfalttipinnoitteeseen syntyy halkeamia. Maasturissa on tietysti oltava röyhkeän näköiset kromatut pölykapselit, jotka pyörivät itsestään myös auton seistessä liikennevaloissa. Reggaetonia tanssitaan oikeaoppisesti tavalla, joka muistuttaa pystyasentoon käännettyä sukupuoliaktia.

Sanoitukset ovat useimmiten spanglishia, espanjan ja englannin sekamelskaa. Viestistä on asiaa tuntemattoman hieman vaikea saada selvää, mutta ilmeisesti aihepiirit liittyvät lähinnä viinaan ja naisiin.

Esimerkkinä reggaetonista on N.O.R.E.:n, Tego Calderónin, Nina Starin ja muutaman muun viimevuotinen yhteistuotos Oye Mi Canto. Kertosäkeessä naisääni luettelee New Yorkin espanjalaispopulaation eri komponentteja, ja miehet karjaisevat välillä rytmikkäästi taustalta "HA!":

Boricua (HA!) Morena (HA!) Dominicano (HA!) Colombiano (HA!)
Boricua (HA!) Morena (HA!) Dominicano (HA!) Colombiano (HA!)
Oye Mi Canto...

Tämä on vielä ymmärrettävissä, mutta sitten räppäys jatkuu [ääninäyte Amazonin sivulla; kelaa alas ja klikkaa Radio Edit-version listen-linkkiä!]:

They Want Reggaeton,
WHAT? WHAT?
They want reggaeton,

Esta lo que quieren,
Toma reggaeton,
QUE? QUE?
Toma reggaeton,

You see, I'm N.O.R.E. Keep my story,
My story I always kick it QUE?
When I bone shorty I slap culo and dice QUE?

Soy el gem estrella cuando canto lo que dicen, (WHAT?)
Una nalga en el culo ella grita, (WHAT?)

Ya see a Boricua gotta rep for his own,
That mean Fajardo, San Juan, Bayamon,

Sol en Campo Santiago, tabaco y ron,
Alla en Puerto Rico con Bacardi y ron
Ahh and this is all that...

Kaikki haluavat siis ottaa reggaetonia ja jotkut myös Bacardia, mutta mitä ihmettä tarkoittaa "When I bone shorty I slap culo and dice QUE"?

"Kun mä bounaan lyhyeks niin mä släppään cuuloo ja diissen QUE?"

Ei tätä nykynuorten rappiota enää tällainen vanhus ymmärrä. Parempi lienee pysyttäytyä Monchyn ja Alexandran turvallisen ennakoitavassa maailmankuvassa. Kun ei ole sitä liian isoa Yankees-lippistäkään vielä.

Lisätty kello 23:39 ET | Permalink