Taitolaji


Kello lähenee yhtätoista aamupäivällä. Kadun varrella olevien asuintalojen ovista alkaa putkahdella toisiaan epäluuloisina pälyileviä hahmoja autonavaimet käsissään. Askeleet kiiruhtavat kilpaa kohti pysäköityjä autoja. Ovet paukkuvat ja moottorit starttaavat. Pian kadun toisella puolella ei ole enää yhtään ajoneuvoa.

Kahdentoista paikkeilla ralli alkaa uudelleen, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan. Pikku hiljaa auto toisensa jälkeen ilmestyy näkyviin ja pysäköi epäröiden vielä äsken tyhjälle puolelle katua. Kuljettajat jäävät ajoneuvoihinsa kukin omiin askareisiinsa: yksi lukee lehteä, toinen punaa huuliaan. Kolmannesta autosta raikaa salsa. Rohkeimmat nousevat jo ulos ajopeleistään juttelemaan naapurinsa kanssa. Mutta kaikki vilkuilevat edelleen tarkkaavaisina ympärilleen. Puoli yhdeltä ihmiset nousevat yhtäkkiä autoistaan ja häipyvät kuka minnekin. Kaikki on jälleen kuin ennen yhtätoista aamupäivällä.

Auton omistaminen avaa newyorkilaiselämään aivan uudenlaisen näkökulman, josta ylläkuvattu, alternate side parking regulationsiksi kutsuttu bisarri näytelmä on loistava esimerkki. New Yorkissa useimmilla katuosuuksilla on kunnossapitoa varten puolentoista tunnin pysäköintikielto kahdesti viikossa. Systeemi toimii vuoropäivin siten, että toisella puolella katua kiellot ovat voimassa maanantaisin ja torstaisin, toisella taas tiistaisin ja perjantaisin.

Kun kadun kummatkin puolet ovat normaalisti tupaten täynnä pysäköityjä autoja, autoilijan ongelmana on tietysti saada oma peltilehmänsä kiellon ajaksi jonnekin parkkiin. Tehtävä ei ole helppo, kun pysäköintipaikkoja onkin yhtäkkiä puolta vähemmän kuin normaalisti.

Menestyksekäs pysäköintiurheilu edellyttää oveluutta ja nopeutta. Autoa pitäisi siirtää aina silloin, kun muut eivät ole vielä ehtineet. Mikäli mahdollista, olisi tietysti mukava saada hyvä, turvallinen ja ilmainen paikka, josta ei ole liian pitkä kävelymatka kotiin.

Aluksi epäonnistuin alternate side parking regulations -pelissä surkeasti. Ensimmäisellä kerralla ajoin auton suosiolla puoleksitoista tunniksi läheiseen parkkitaloon. Hinta: 15 dollaria. Tuon kun tekisi kahdesti viikossa, niin vuodessa siitä kertyisi maksettavaa runsaat 1.500 dollaria. Ei kiitos. Toisella kerralla yritin olla viekkaampi ja siirtää auton jo aamulla syrjäisempään, ei-haluttuun paikkaan. Mutta voi! Ei-haluttu paikka osoittautui pysäköintikieltopäivänä tietenkin halutuksi. Ja mikä pahinta, muut olivat halunneet sen ensin. Turhautuneena vietin puolitoista tuntia ajellen ympäriinsä. En laskenut bensakuluja, mutta ei se ihan ilmaista ollut.

Sittemmin olen tullut paljon taitavammaksi. Olen oppinut useampiakin menestyksekkäitä pysäköintistrategioita. Yksi tapa on siirtää autonsa jo pysäköintikieltoa edeltävänä iltana. Tämän tekniikan haittapuolena on kuitenkin se, että toisella puolella katua on tavallisesti niukasti tilaa. Yöpysäköintiin on tarjolla etupäässä turvattoman tuntuisia paikkoja pimeiden puistojen reunoilla, missä autojen rikotuista sivuikkunoista peräisin oleva lasimurska ratisee jalkakäytävillä.

Toinen tekniikka on siirtää auto alueelle, jolla pysäköintikielto on eri kellonaikaan kuin omalla kadunpätkällä. Jos alue ei ole ihan nurkan takana, tästä saattaa kuitenkin olla tuloksena melkoisen aikaa vievä patikkamatka.

Selvästi paras vaihtoehto on siirtää autoaan aina silloin, kun pysäköintikielto astuu voimaan kadun päinvastaisella puolella. Mikäli auton siirtää n. 15 minuuttia ennen pysäköintikiellon päättymistä, onnistuu yleensä nappaamaan hyvän paikan. Autoon täytyy kuitenkin jäädä loppuajaksi istuskelemaan, jotta pystyy kaasuttamaan karkuun lappuliisan mahdollisesti ilmestyessä näköpiiriin.

Pysäköintiurheilu on aika hankalaa, mikäli ei satu työskentelemään kotoa käsin. Talven tulo lumimyräköineen ja rämisevine auroineen ei myöskään suoranaisesti houkuttele pysäköimään kadun varrelle. Pian alkaa verinen taistelu tallipaikoista, jossa markkinatalouden näkymätön käsi antaa kaikille oikein isän kädestä: nopeimmat köyhtyvät ja hitaimmat jäävät kokonaan ilman...

Lisätty kello 10:20 ET | Permalink

 
Bränikän kyydissä


Tv-sarjojen, erityisesti tosi-tv -sarjojen, elinkaari on mielenkiintoinen. Ensin joku kanava kehittää uuden ohjelmakonseptin, jota yleisö tuijottaa nenä kiinni ruudussa. Sitten muut kanavat tuovat ohjelmasta omat kilpailevat (useimmiten esikuvaa heikommat) versionsa. Lopulta yleisö kyllästyy niihin kaikkiin.

Viime kevään suosikki tosi-tv -rintamalla oli NBC:n The Apprentice, josta näköjään nautiskellaan nyt myös Suomessa kaamealla nimellä Diili. Siinä kiinteistöpamppu Donald Trump kilpailuttaa kunnianhimoisia nuoria miehiä ja naisia. Voittaja saa palkinnoksi 250.000 dollaria ja pääsee johtamaan jotakin Trumpin omistamista yhtiöistä.

Nyt Fox-kanava on luonut oman kyhäelmänsä The Apprenticesta. Sarjan nimi on The Rebel Billionaire. Sen tähtenä on farkkuihin pukeutuva miljardööri Sir Charles Branson, jonka rinnalla Trump vaikuttaa pönäkältä sosiaalipummilta. Fox on yrittänyt pistää NBC:tä paremmaksi joka suhteessa: voittajalle on luvassa peräti miljoona dollaria, minkä lisäksi hän ottaa Bransonin paikan Virgin-yhtymän pääjohtajana.

Rebel Billionairen ohjelmakonsepti poikkeaa The Apprenticesta siinä suhteessa, että bisneshenkisten tehtävien ohella kilpailijat pistetään suorittamaan myös uhkarohkeita temppuja. Eilisessä avausjaksossa mm. kiipeiltiin narutikkailla kuumailmapalloon muutaman kilometrin korkeudessa ja seistiin lentokoneen siivellä pää alaspäin. Hurjapäänä tunnettu Branson osallistuu itse kaikkiin tehtäviin.

Minulle ei täysin avautunut, mitä tekemistä pää alaspäin lentämisellä on yritysjohtamisen kanssa, mutta kaipa siinä osoitettu paineenhallintakyky on bisneksen tekemisessä hyödyksi. Rohkenen myös hieman epäillä Virginin johtajaksi nimitettävän voittajan toimivaltuuksia; Branson tuskin on aivan niin rämäpäinen, että antaisi miljardiyhtiönsä jonkun tv-sarjassa menestyksekkäästi ilmapalloon kiivenneen hyypiön hallintaan ilman rajoituksia.

Joka tapauksessa sarja lienee hyvää mainosta Virgin Atlantic -lentoyhtiölle, jonka koneita ohjelmassa nähdään vähintään kerran kymmenessä minuutissa. Oletan kuitenkin, että yleisön sietokyky alkaa tulla vastaan viimeistään ensi keväänä, kun bisneskilpailuja tulee pian joka toiselta kanavalta. Mitä seuraavaksi?

Lisätty kello 11:30 ET | Permalink

 
Autoilun iloja

The New Yorker -lehden parhaisiin antimiin kuuluvat sen sivuille ripotellut piirrokset, jotka edustavat kuivakkaan ironista tyylilajia. Toisinaan kuvat tosin ovat sen verran älyllistä sorttia, että niihin sisältyvät vitsit eivät aukea lukijalle ilman Sigmund Freudin varhaistuotannon syvällistä tuntemusta.

Seuraavan kahden kuvan merkitys kuitenkin lienee itsestään selvä kenelle hyvänsä Yhdysvalloissa autoilua harrastaneelle:

Tällainen tuntemus voi helposti iskeä ostoskeskuksen rullaportaissa matkalla parkkihalliin...

...ja vaikka moottoritiet ovat täällä ylellisen leveitä ja moitteettomassa kunnossa, joskus ihmettelee, miksi pirussa sen yhden kaistan täytyy aina olla keilarivistön takana käyttämättömänä vaikka tietyömiehiä ei näy missään.

Lisätty kello 23:28 ET | Permalink

 
Kenet Jeesus teloittaisi?

I voted for Bush because I am ProLife and against gay marriage. Bush stands more for these issues than does the Democratic Party.
David Schultz, Fenton, Iowa, USA

Viettäessäni nyt toista päivää murheen alhossa en voi olla hämmästelemättä näiden itseään kristityiksi nimittävien ihmisten moraalista tärkeysjärjestystä.

Ilmeisesti on täysin moraalista tapattaa muutama kymmenen tuhatta ihmistä, jotta bensa maksaisi 50 senttiä vähemmän, edistää elämän kulttuuria (jossa "jokainen ihmishenki on arvokas") pistämällä alaikäiset rikoksentekijät teloituskammioon tai hankkia muutama sadalle tuhannelle lapselle astma suosimalla ikivanhoja hiilivoimaloita.

Sen sijaan ei ole moraalista, että naapurin homosedät voisivat nauttia lain edessä samoja etuisuuksia kuin heterot tai että raskaaksi tullut nuori saisi teettää laillisesti abortin sen sijaan että hän menisi jonkun epähygieenisen törkyapinan vessaan puoskaroitavaksi. Puhumattakaan tietysti Janet Jacksonin nännin vilahtamisesta televisioruudussa, mikä oli varmastikin holokaustiin verrattava vääryys ihmiskunnan historiassa.

Onneksi maa on nyt menossa moraalisempaan suuntaan. Esimerkiksi Oklahoman osavaltiosta uutena edustajana senaattiin valittu Tom Coburn on ilmoittanut mielipiteenään, että abortteja suorittaville lääkäreille tulisi antaa kuolemantuomio.

Siinäpä varmasti ratkaisu, jota Jeesus olisi meille kaikille suositellut.

Lisätty kello 19:30 ET | Permalink

 
Four more years

Nyt sitten tapahtui se, mitä olen koko ajan pelännytkin: George Bush voitti vaalit niukalla enemmistöllä ja odotettavissa on neljä vuotta lisää modernia keskiaikaa.

Demokraatit ovat tosin kiistäneet Bushin voiton Ohiossa, jonka valitsijamiesäänet tarvitaan valinnan varmistamiseen. Tällä ei tule olemaan merkitystä, sillä Bush sai laskennan mukaan Ohiossa yli 136.000 ääntä enemmän kuin Kerry. Demokraatit eivät mitenkään pysty kaivamaan esiin tuollaista määrää piilossa olevia tai väärin laskettuja vaalilippuja. Demokraattien pyrkimys tappion kiistämiseen on nähtävä pikemminkin vuoden 2000 vaalituloksen valossa: silloinhan demokraatit luovuttivat voiton helposti ehdokkaalle, joka sai epämääräisissä olosuhteissa vain muutamia satoja ääniä enemmän. Samaa virhettä ei haluta toistaa tällä kertaa.

Itse olen sitä mieltä, että vaalitulos kertoo oikeastaan enemmän John Kerrystä kuin mistään muusta. On lähes käsittämätöntä, että haastaja ei kyennyt saamaan enempää ääniä, vaikka vastassa oli täysin inkompetentti presidentti, joka hallinto on tehnyt massiivisia virheitä ja joka kieltäytyy järjestelmällisesti ottamasta mitään vastuuta mistään. Vain todella huono vastaehdokas voi pystyä näin heikkoon vaalitulokseen.

Viimeperjantaisella Osama-videolla tuskin oli merkitystä vaalituloksen kannalta. Ylipäätään se sai yllättävän vähän julkisuutta osakseen, ja viime päivinä siitä ei oikeastaan puhunut enää kukaan. Edes videon julkaisupäivänä ilmassa ei ollut aistittavissa minkäänlaista paniikkia toisin kuin muutamien aiempien terrorivaroitusten aikana.

Miksi Bush voitti? Ensinnäkin syyskuun 11. päivän terrori-iskut käänsivät asetelmat ratkaisevalla tavalla. Jos terrori-iskuja ja niitä seurannutta "terrorismisotaa" ei olisi tapahtunut, Bush olisi luultavasti kärsinyt murskatappion. Tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään yksittäisestä pelotteluvideosta tai edes Irakin sodasta, vaan koko siitä poliittisesta ilmapiiristä, jonka terrori-iskut ja niiden synnyttämä turvattomuuden tunne ovat saaneet aikaan.

Toiseksi maa nyt vain makaa tällä tavalla. Yhdysvallat on huomattavasti konservatiivisempi kuin vielä joskus parikymmentä vuotta sitten. Republikaanit onnistuivat näissä vaaleissa kasvattamaan enemmistöään sekä senaatissa että edustajainhuoneessa, eikä loppua ole näköpiirissä. Jopa republikaanit ovat arvoiltaan konservatiivisempia kuin aiemmin. Pieneen valtioon, mataliin veroihin ja tiukkaan budjettikuriin uskovat republikaanit ovat sukupuuttoon kuoleva nisäkäslaji, jonka elintilan on vallannut moralististen arvokonservatiivi.

Kolmanneksi -- ja tämä oli ehkä ratkaisevaa -- Bush on henkilönä yksinkertaisesti uskottavampi kuin Kerry. Kaikki eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ainakin hän näyttää uskovan johonkin ja tekevän töitä sen eteen. Kerrystä ei voi sanoa samaa: hänessä ei vain ole sellaista idealismia ja määrätietoisuutta, joka voisi vakuuttaa äänestäjät.

Mikäli vaalitulos tuli Suomessa jollekulle yllätyksenä, voitte syyttää Hesarin Jyri Raivion kaltaisia ruusunpunaisia taivaanmaalareita, jotka ovat kuukausikaupalla tarjoilleet suomalaiselle yleisölle täysin epärealistista Kerry-propagandaa. Mahalasku olisi tosin ollut odotettavissa joka tapauksessa, sillä en usko presidentti Kerryn millään kyenneen lunastamaan kaikkia niitä odotuksia, joita häneen on eurooppalaisessa lehdistössä liitetty.

Lisätty kello 09:24 ET | Permalink

 
Vaali-ilta

Kello on nyt puoli yksitoista, ja huonolta näyttää. AP:n tietokone-ennusteen mukaan presidentti Bush on nyt varmistanut 195 valitsijamiesääntä ja John Kerry 112. Jäljellä olevien osavaltioiden äänijakaumat eivät näytä lupaavilta. Jos Bush voittaa Floridan ja Ohion, peli on käytännössä selvä.

Tässä muutaman ratkaisevan osavaltion laskentatuloksia tällä hetkellä:

Bush / Kerry

FLORIDA 51.9% / 47.2%
MICHIGAN 55.3% / 43.7%
MINNESOTA 45.4% / 53.5%
OHIO 52.3% / 47.2%
PENNSYLVANIA 39.7% / 59.7%
WISCONSIN 56.1% / 43.0%

Pahin indikaattori on kuitenkin PBS-kanavan studiossa istuvien toimittajien ilmeet: republikaani David Brooks on kuin naantalin aurinko, liberaali Mark Shields valkoinen kuin lakana. Four more years?

Lisätty kello 22:32 ET | Permalink