100.000

Oho, MTV3 kertoo, että "Johns Hopkins Bloombergin kansanterveysoppilaitoksen" (lue: Johns Hopkins -yliopiston kansanterveystieteen laitoksen) tuoreen tutkimuksen mukaan Irakissa olisi kuollut sodan ja miehityksen seurauksena peräti 100.000 siviiliä. Tutkimus ilmestyy huomenna Lancet-julkaisussa.

Luku vaikuttaa todella hurjalta verrattuna esimerkiksi Iraq Body Countin laskelmiin, joiden mukaan kuolleita on maksimissaan runsaat 16.000. Näitäkin lukuja konservatiiviset punditit ovat pitäneet täysin ylimitoitettuina.

Jännittävää nähdä, millaisen vastaanoton tutkimus tulee saamaan. Ainakin sen julkaisuajankohta on vähintäänkin mielenkiintoinen ja tuskin pelkkää sattumaa.

Uskaltaako Kerry käyttää tutkimusta hyökkäyksessään Bushia vastaan silläkin uhalla, että hänen puheensa voidaan tulkita "joukkojen pettämiseksi"? Torjuuko Valkoinen talo tiedot vai vaietaanko ne kuoliaaksi? Veikkaukseni on, että Kerry ei nosta asiaa esiin sen enempää kuin Bushkaan, ellei joku toimittaja ala ahdistella heitä kiusallisilla kysymyksillä.

Lisätty kello 16:09 ET | Permalink

 
Bambinon kirous kumottu

Viime vuosisadan alussa Boston Red Sox oli aikansa menestyksekkäimpiä baseball-joukkueita. Vuonna 1918 se oli voittanut World Series -mestaruuden viisi kertaa -- useammin kuin yksikään muu joukkue. Vuonna 1920 Red Soxin silloinen omistaja Harry Frazee kuitenkin myi rahapulassaan yhden joukkueen huippupelaajista, legendaarisen George Herman "Babe" "Bambino" Ruthin, New York Yankeesille.

Tästä alkoi Red Soxin alamäki. Joukkue pelasi kyllä ihan kohtuullisesti, mutta viimeistään loppuottelussa se hävisi aina. Samaan aikaan New York Yankees voitti mestaruuden peräti 26 kertaa. Vuosien mittaan alkoi vakiintua käsitys, jonka mukaan Ruthin myyminen oli langettanut Red Soxin päälle kirouksen, Bambinon kirouksen. Vaikka kirousteoria oli epäilemättä syntynyt huumorimielessä, jotkut ovat aivan ilmeisesti uskoneet siihen ainakin puoliksi tosissaan.

Eilen illalla kirous kumottiin. Boston Red Sox voitti World Seriesin loppuotteluissa Saint Louis Cardinalsin otteluvoitoin 3-0 4-0. The Boston Globe otsikoi: "AT LAST! Pigs can fly, hell is frozen, the slipper finally fits, and Impossible Dreams really can come true. The Red Sox have won the World Series". Kaupunki on lehtitietojen mukaan onnensekaisessa kaaoksessa.

Hieman toisenlaisia tunnelmia koettiin viime viikolla New Yorkissa, kun Yankees tipahti jatkosta. Työpaikoilla ihmiset olivat kuulemma niin masentuneita, että työnteosta ei tahtonut tulla mitään...

Lisätty kello 10:05 ET | Permalink

 
You are not authorized to view this page

BBC kertoo tänään, että USA:n ulkopuolella sijaitsevista ip-osoitteista ei ole maanantaiaamun jälkeen päästy lukemaan presidentti George W. Bushin kampanjasivustoa. Yhdysvaltain ulkopuolelta tulevat vierailijat saavat luettavakseen ainoastaan virheilmoituksen "You are not authorized to view this page".

Tällä hetkellä ei ole selvillä, mikä on rajoituksen syynä. BBC:n uutisen mukaan asiantuntijat epäilevät, että sulkemisen taustalla saattaa olla pyrkimys leikata sivuston ylläpitämisestä aiheutuvia kustannuksia tai yritys varmentaa sen toimivuus vaalien alla, jotta potentiaaliset amerikkalaisäänestäjät pääsevät tutkimaan sen sisältöä vaalikampanjan kaikkein kriittisimpinä päivinä.

Asialla voi myös olla tekemistä sen kanssa, että sivusto on joidenkin tietojen mukaan joutunut hakkerihyökkäysten kohteeksi.

Niin tai näin, sisällön poistaminen ulkomailla olevien internet-käyttäjien ulottuvilta vaikuttaa hyvin omituiselta. "You are not authorized" -virheilmoituksesta aiheutuu mielleyhtymiä, jotka eivät sovellu erityisen hyvin demokraattisen maailman johtajana esiintyvän presidentin julkisuuskuvaan. Esimerkiksi Saudi-Arabian viranomaiset rajoittavat nettisurfaajien pääsyä sopimattomaksi katsomilleen sivustoille vastaavan tyylisellä ruudulla.

Tietysti on niin, että sivut on tarkoitettu ensisijaisesti amerikkalaiselle äänestäjäkunnalle. Kulujen leikkaaminen tai sivuston toimivuuden varmistaminen pääsyn rajoittamisen avulla on silti kyseenalainen menetelmä, sillä esim. ulkomailla asuvat Yhdysvaltain kansalaisetkaan eivät pääse lukemaan sivuja. Myös ulkomaiset tiedotusvälineet joutuvat kasaamaan uutisiaan ilman Bushin virallisen sivuston tarjoamaa informaatiota.

Itse en tietenkään kykene testaamaan, pitääkö BBC:n uutinen paikkansa. Kertokaapa te, Maailman Mahtavimman Demokratian ulkopuolella oleskelevat, saatteko Bushin sivut aukeamaan.

Lisätty kello 13:53 ET | Permalink

 
The Best of America: Esipuhe

Monille suomalaisille amerikkalainen elämäntapa on kauhistus. Jättiläiskokoiset autot, pidäkkeetön luottokortin vinguttaminen, roskaruoan ahmiminen ja kertakäyttöisten styrofoam-kuppien suruton haaskaaminen ovat sellaista luonnonvarojen tuhlaamista ja moraalitonta pröystäilyä, joka saa jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen protestantin oksentamaan alta aikayksikön. (Poikkeuksena mahdollisesti pohjalaiset, jotka ovat muutenkin tunnetusti täysin älytöntä väkeä.)

Tästä huolimatta olen ollut huomaavinani, että USA:ssa lomailevat suomalaiset pitävät usein amerikkalaisesta elämäntavasta suunnattomasti -- ainakin lomansa aikana. Itse asiassa he saattavat nauttia kilon sisäfileepihveistä, 5,7 litran V8-moottoreista ja kolmen litran Coca-Colasta (jota saa 18 eri makuvaihtoehtona) jopa enemmän kuin amerikkalaiset.

Erona on kuitenkin se, että suomalaiset potevat Amerikasta nautiskellessaan koko ajan huonoa omaatuntoa. Kivaa on, mutta tieto oman käyttäytymisen globaaleista seurauksista painaa mieltä. Kukahan kiinalainen se ompeli 5 sentin viikkopalkalla nämä halvat housut? Meneeköhän ilmakehä tästä nyt pilalle, jos vaikka vähän murautan moottoria? Olo on kuin pikkupojalla, joka syö äidiltä salaa karkkia vaikka ei ole edes karkkipäivä tai lainaa isoveljen tuliteriä lenkkareita vaikka tietää, että kiinnijäämisestä seurauksena on selkäsauna. Kotiin paluun jälkeen seuraa jälleen paluu normaaliin, ja lomamatkaa muistellaan sitten häpeänsekaisen mielihyvän tuntein.

Amerikkalaisen ajattelutapa on täysin toinen. Hänen mielestään hänen autoilunsa tai roskaruoan syömisensä ei kuulu kenellekään muulle paskan vertaa -- etenkään valtion viranomaisille, jotka ovat koko ajan muutenkin ulottamassa hirmuvaltansa lonkeroita joka paikkaan ja rajoittamassa kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Kaiken maailman ympäristöfasisteilla tai kansanterveystantoilla ei totisesti ole mitään sanomista siihen, miten hän elämäänsä elää.

Jotta suomalaiset voisivat nautiskella amerikkalaisesta elämäntavasta entistä paremmin ja oikeaoppisemmin, Peter Elk on päättänyt aloittaa moniosaisen kirjoitussarjan "The Best of America -- Opas amerikkalaisesta elämäntavasta nauttimiseen". Sarjan tarkoituksena on valottaa niitä puolia amerikkalaisessa elämänmuodossa, joista olen itse saanut eniten nautintoa, sekä tapoja, joilla tarpeettomista tunnontuskista voi päästä eroon.

Teossarjan ensimmäisessä osassa tulen käsittelemään amerikkalaisuudesta nauttimisen perusedellytystä: henkilöautoa sekä sitä, miten kyseistä kulkuneuvoa käytetään mahdollisimman tyylipuhtaasti.

Lisätty kello 22:42 ET | Permalink

 
Tuomaripeliä

Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä perustuu tunnetusti vallan kolmijakoon. Kongressi (senaatti ja edustajainhuone) käyttää lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovalta kuuluu presidentille, varapresidentille ja ministeriöille, ja tuomiovallan käytöstä vastaa oikeuslaitos. Vallan liiallisen keskittymisen estämiseksi kukin näistä muodostaa itsenäisen kokonaisuutensa, jonka toimintaan muut vallan haltijat voivat puuttua vain rajoitetussa määrin.

Yksi amerikkalaisen järjestelmän mielenkiintoisista piirteistä on oikeuslaitoksen tavattoman suuri valta laajakantoisissa periaatekysymyksissä, jotka monissa muissa maissa kuuluisivat lainsäädäntövallan alaisuuteen. Korkein oikeus (Supreme Court) voi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään vuosikymmenten ajan.

Hyvä esimerkki tällaisesta historiallisesta päätöksestä on Roe vs. Wade vuodelta 1973. Kyseisessä jutussa Jane Roe -niminen nainen ja Teksasin osavaltion yleinen syyttäjä Henry Wade kävivät oikeutta osavaltion aborttilainsäädännöstä, joka salli raskauden keskeytyksen ainoastaan siinä tapauksessa, että äidin henki on vaarassa. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan naisen oikeus aborttiin kuului perustuslain 14. lisäyksen (amendment) tarkoittaman yksityisyyden suojan piiriin. Päätöksellä naisen oikeus raskauden keskeyttämiseen taattiin. Vuoden 1973 jälkeen Yhdysvalloissa on tehty arviolta 40 miljoonaa aborttia eli "murhattu 40 miljoonaa lasta", kuten konservatiivit asian ilmaisisivat.

Muita mainitsemisen arvoisia päätöksiä ovat mm. Brown vs. Board of Education (1954), jolla rotuerottelu kouluissa kiellettiin, kuolemantuomiot lopettanut Furman vs. Georgia (1972) sekä Gregg vs. Georgia (1976), jolla teloitukset otettiin uudelleen käyttöön. Vuoden 1976 jälkeen Bushin kaltaiset "myötätuntoiset konservatiivit" ovat "edistäneet elämän kulttuuria" panemalla toimeen 937 kuolemantuomiota, minkä lisäksi noin 3.700 vankia odottaa teloitustaan. Unohtaa ei sovi myöskään oikeuden päätöstä keskeyttää Floridan äänten tarkastuslaskenta viime presidentinvaaleissa.

Vaikka tuomiovalta kuuluu siis yksin oikeuslaitokselle, toimeenpanovaltaa käyttävällä hallinnolla on huomattavan suuri mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä oikeuslaitoksessa istuvat asioista päättämässä. Korkeimman oikeuden jäsenten nimitysoikeus kuuluu presidentille, ja tavallisesti virkoihin on sijoitettu sellaisia henkilöitä, jotka edustavat mahdollisimman hyvin nimityksen tehneen presidentin poliittista ja yhteiskunnallista arvomaailmaa.

Nimitysoikeus on erityisen merkittävä siksi, että korkeimman oikeuden jäsenten virat ovat elinikäisiä. Tällä hetkellä oikeuden puheenjohtajana istuva tuomari William Rehnquist nimitettiin oikeusistuimen jäseneksi jo Nixonin aikana vuonna 1972, joten hän on ollut päättämässä niin abortista kuin kuolemantuomioistakin. Presidentti Reagan ehti kahdeksanvuotisen virkakautensa aikana nimittää korkeimpaan oikeuteen peräti kolme jäsentä. Kaikkiaan oikeusistuimeen kuuluu kahdeksan tuomaria, jotka tekevät päätöksensä äänestämällä, mikäli yksimielinen ratkaisu ei ole mahdollinen.

Nyt käsillä olevat presidentinvaalit ovat siinä(kin) mielessä merkittävät, että poikkeuksellisen moni korkeimman oikeuden jäsen on mitä todennäköisimmin siirtymässä eläkkeelle seuraavan neljän vuoden kuluessa. Ainakin Rehnquistin, John Paul Stevensin ja Sandra Day O'Connorin eläkkeelle jäämisestä on huhuttu jo pitkään. Itse asiassa on pienoinen ihme, että yksikään heistä ei jättänyt virkaansa Bushin ensimmäisen presidenttikauden aikana, jolloin heidän tilalleen olisi kätevästi voitu nimittää uudet republikaanimieliset tuomarit. On tosin tunnustettava, että O'Connor ja Stevens ovat osoittautuneet viranhoidossaan varsin maltillisiksi, vaikka kumpikin heistä on republikaanipresidentin nimittämä.

Mikäli George Bush onnistuu nyt voittamaan presidentinvaalit, hän siis pääsee varsin todennäköisesti nimittämään suuren joukon jäseniä korkeimpaan oikeuteen. Ellei ihmeitä tapahdu, nämä tuomarit edustavat fundamentalistiskristillistä maailmankuvaa ja tulevat päätöksissään suosimaan yrityksiä ihmisten ja ympäristön kustannuksella. Päätettävien asioiden listalla voivat olla mm. alaikäisten rikoksentekijöiden kuolemantuomiot, ikuisuuskysymykset kuten abortti ja aseenkanto-oikeuden rajoittaminen, osavaltioiden oikeus määrätä autojen hiilidioksidipäästöistä sekä Guantánamon vankileirille sijoitettujen terrorismiepäiltyjen ihmisoikeudet.

Kun Bushin valitsemat tuomarit vielä istuisivat viroissaan kymmeniä vuosia, hän tulisi nimitysten kautta jättämään kestävän kädenjäljen amerikkalaiseen elämänmenoon. Bushin jälkeen tuleva presidentti voi hyvällä onnella pystyä korjaamaan osan edeltäjänsä aiheuttamasta vahingosta, mutta korkeimman oikeuden kokoonpanoon hän ei voi vaikuttaa muuten kuin tuomareiden jäädessä eläkkeelle joskus kaukana tulevaisuudessa.

Lisätty kello 13:09 ET | Permalink

 
Cuinga siat mahta terho metzään päästettää

Jokamiehen laatujulkaisu Iltalehti on näköjään tänään tehnyt merkittävän irtioton Matti Nykäsen elämänvaiheiden tunnontarkasta analysoinnista ja siirtynyt käsittelemään juridiikan kiehtovaa maailmaa. Otsikolla "Hölmöjen lakien luvattu maa" lehti raportoi vastikään suomeksi ilmestyneestä kirjasta Alligaattoria ei saa sitoa vesipostiin. Kyseiseen kirjaan on koottu 101 järjetöntä amerikkalaista lakipykälää. Esimerkiksi Nevadassa kirkonmenoihin ei ole asiaa eläinlauman kanssa, ja Kentuckyssa mehiläisiltä vaaditaan terveystodistus.

Onneksi Suomen lainsäädäntö sentään on kaikilta osiltaan rationaalista ja ajantasaista. Esimerkiksi rakennuskaaren 11 luvun 2 §:ssä säädetään karjan paimentamisesta seuraavasti:

Jos yhden tahi useamman kyläkunnan asujamet ovat sopineet karjan kaitsemisesta ja paimentamisesta ja joku jättää sen täyttämättä, korvatkoon sen vahingon, jonka eläin hänen syystänsä tahi laiminlyömisestänsä tekee taikka saapi. Paimeneksi pantakoon naisia, jos mahdollista on, eikä poikia, [kymmenen talarin] sakon uhalla.

Nyt kaikki naiset paimeniksi! Miehenä olen kyllä sitä mieltä, että kyseinen lakipykälä sotii vähintäänkin tasa-arvolain henkeä vastaan. Tasa-arvolain mukaanhan naisten ja miesten asettaminen eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella on työhönottotilanteessa syrjintää.

Sivumennen mainittakoon, että rakennuskaaren säätämisen aikoihin (1734) testosteronin kyllästämiä poikia ei haluttu paimeniksi, koska heidän pelättiin tyydyttävän seksuaalisia tarpeitaan viattomien luontokappalten kanssa. Silloisen tietämyksen mukaan naispaimenilla ei tällaista vaaraa ollut. Nykyaikainen pornoteollisuus on luultavasti todistanut tämänkin olettamuksen virheelliseksi.

Rakennuskaaren 12 luvussa puolestaan säädetään sikojen laskemisesta terhometsään:

Jos useammilla on yhteinen terhometsä, niin sopikoot keskenänsä oikealla ajalla, kuinka monta sikaa siinä voipi elättää, ja laskekoon sitten kunkin sinne sikoja metsäosansa mukaan. Jos joku heistä laskee sinne useampia, olkoon toisilla valta ottaa ne kiinni, ja hän vetäköön sakkoa [markan joka sialta] ja korvatkoon vahingon. Jos hänellä itsellänsä ei ole niin monta sikaa, kuin hän osallensa saisi elättää, olkoon hänellä valta vuokrasta laskea sinne muiden sikoja. Jos hän ei sitä tee, käyttäkööt toiset vapaasti hänen osansa.

Tässäpä virikettä kaikille tehosikaloiden omistajille. Kaikki 1000 sikaa heti terhometsään, niin kyllä tekee luomu kauppansa. Muistakaa katsoa rakennuskaarta ensin, ettei tule ongelmia sen terhometsän kanssa!

Eläintenvihaajien on hyödyllistä olla selvillä rakennuskaaren 22 luvun 1 §:n määräyksestä. Jos hakkaat naapurin lemmikkikilpikonnaa, voit vahingossa päätyä sen omistajaksi:

Joka ajaessansa pois taikka ottaessaan talteen toisen elukkaa tiluksiltansa tahi aitauksistansa lyöpi sitä pahemmin kuin aikoi, niin että se siitä kuolee, antakoon sijaan yhtä hyvän taikka sen täyden hinnan. Jos se vain haavoittuu eikä kuole, ottakoon sen kotiinsa ja parantakoon. Jos se tulee raajarikoksi ja vialliseksi, pitäköön sen itse ja antakoon omistajalle sijaan virheettomän taikka sen hinnan.

Eläinten ystävien taas kannattaa pitää mielessään saman luvun 4 §, jos tulisi vaikka mieleen harjoittaa suoneniskentää:

Jos joku palkan edessä ottaa parantaaksensa eläimen tahi iskeäksensä siitä suonta, ja eläin hänen syystänsä kuolee taikka tulee vialliseksi, maksakoon eläimen ja pitäköön sen. Jos hän täysin voipi todeksi näyttää, ettei se hänen syynsä ollut, olkoon vastuusta vapaa.

Lisätty kello 16:22 ET | Permalink

 
Mikäs siellä puserossa pullottaa?


Näin USA:n presidentinvaalien viimeisen tv-väittelyn alla lienee hyvä puuttua erilaisilla www-sivuilla esitettyihin väitteisiin, joiden mukaan presidentti Bush olisi parin viikon takaisessa vaaliväittelyssä vastaanottanut salaa ohjeita radiolähettimen ja nappikuulokkeen välityksellä. Raskauttavina todisteina on esitetty joukko kuvia Bushin takin oudosti pullistelevasta selkämyksestä. Tiedusteluelektroniikan asiantuntijoina esiintyviä henkilöitä on marssitettu yksi toisensa jälkeen todistamaan, että takin sisässä on kiistatta ollut radiovastaanotin.

Sittemmin bloggaajat ovat kaivaneet presidentin muista puhetilaisuuksista esiin kohtia, joissa hän käyttäytyy omituisesti. Suosiossa ovat erityisesti taltioinnit, joissa presidentti ensin kompastelee puheessaan, pysähtyy sitten tuijottamaan tyhjyyteen ikään kuin kuuntelemaan jotakin ja jatkaa taas yhtäkkiä puhettaan ryhtinsä saavuttaneena.

En oikein tiedä, mitä näistä väitteistä pitäisi ajatella. Olen hämmästynyt siitä, että joidenkin ihmisten mielikuvitus kykenee edes keksimään näin villejä salaliittoteorioita. Voisiko Bushin kampanjakoneisto tosiaan olla niin hullu, että se tunkisi huonosti peitellyn vastaanotinlaatikon presidentin selkämyksen sisään? Eikö kiinni jäämisen riski olisi ilmeinen? Jos Bushin selässä oli vastaanotin, miksi emme näe kunnollisia kuvia nappikuulokkeesta hänen korvassaan? Onko kuvia photoshoppailtu vai ovatko ne aitoja? Mistä tiedämme, ettei Bush saa viestejä avaruusolennoilta?

Niin tai näin, viimeisessä vaaliväittelyssä tulemme luultavasti näkemään runsaasti kuvia presidentin yläselästä. Väittely alkaa tänä iltana kello 21 itärannikon aikaa (kello 04 aamuyöllä Suomen aikaa), ja se on nähtävissä Suomessa suorana lähetyksenä MTV3:lta.

Nyt kaikki aikaisin ylös bongaamaan pullottavia selkämyksiä ja sojottavia antenneja!

Lisätty kello 14:10 ET | Permalink

 
Puolueetonta uutisointia

Amerikkalaisten konservatiivien lempilapsiin kuuluu ajatus kierosta liberaalista mediasta, joka esiintyy objektiivisena mutta todellisuudessa aivopesee salapuolueellisella uutisoinnillaan yleisöään. Syytösten kohteena eivät tavallisesti ole niinkään uutisissa esiintyvät asiavirheet kuin erilaiset piiloliberaalit sanavalinnat ja painotukset, joilla lukijoiden alitajuntaa ohjaillaan.

Maalitauluna ovat tärkeimpien sanomalehtien ohella TV-kanavat CBS, NBC ja ABC, osin julkisrahoitteinen PBS -tv-kanava sekä NPR-radioasema. Nykyään eniten syytöksiä kuitenkin kohdistetaan AP:n ja Reutersin tapaisiin uutistoimistoihin, jotka syöttävät sairasta sanomaansa konservatiivistenkin sanomalehtien uutissivuille. Vain "fair and balanced" Fox kykenee konservatiivien mielestä tarjoilemaan oikeaa totuutta hyväksyttävässä muodossa.

Suomalaiset voivat kiittää onneaan siitä, että kovin moni amerikkalainen konservatiivi ei ole vaivautunut opettelemaan suomea. Rapakon tältä puolelta tarkasteltuna suomalaisen median USA-uutisointi muistuttaa nimittäin toisinaan muinaisen Neuvostoliiton suomenkielisiä lyhytaaltolähetyksiä. Muistan hyvin, kuinka teininä viriteltiin vastaanottimia radio Moskovan taajuuksille ja sitten nauraa kikatettiin tahattoman koomiselle poliittiselle liturgialle. Radiotoimittajien ääni oli monotonisen metallisessa soinnissaan kuin jostakin apokalyptisesta scifi-fantasiasta, kun he erittelivät tilanherrojen johtamien kapitalististen maiden imperialistista tykkivenepolitiikkaa, jolla rauhaa rakastavia ja veljeydessä eläviä kommunistimaita sorrettiin.

Jos Tiedonantajan kaltaisia sanomalehtiä ei oteta lukuun, MTV3 profiloituu nykyään suomalaisesta uutismediasta hieman yllättäen kaikkein amerikkalaisvastaisimpana. Esimerkiksi sopii MTV:n www-sivuilla tänään julkaistu "uutinen" presidentti Bushin aamulla pitämästä puheesta. Tässä muutamia esimerkkejä (kursiivit minun):

Alun perin pelkäksi kampanjapuheeksi tarkoitetusta esiintymisestä Wilkes-Barren kaupungissa tuli ulko- ja turvallisuuspoliittinen julistus ja Kerryn mustamaalaus.

Asiasisällöltään tieto varmaankin pitää paikkansa, mutta "mustamaalaus" on aika arvolatautunut termi.

Puhetta pidettiin seurauksena varapresidenttiehdokkaiden tv-väittelystä, jossa demokraattien John Edwards pisti huippukokeneen varapresidentti Dick Cheneyn odotettuakin ahtaammalle. - - ABC-kanavan pikakyselyn vastaajista 43 prosenttia piti Cheneya ja 35 prosenttia Edwardsia väittelyn voittajana. CBS-kanavan kyselyssä 41 prosenttia puolestaan katsoi, että Edwards voitti. Cheneyn paremmuuteen uskoi 28 prosenttia vastaajista, tasapelinä väittelyä piti 31 prosenttia CBS:n vastaajista.

Miten Edwards pisti Cheneyn odotettuakin ahtaammalle, jos mielipidetiedustelujen mukaan tulos oli suunnilleen tasapeli? Oliko MTV:n lähtöoletus ehkä, että Cheney tekisi Edwardsista selvää alta aikayksikön?

Bush pyrki myös kääntämään huomiota pois kongressissa myöhemmin tänään esiteltävästä Irakin joukkotuhoaseraportista. Ennakkotietojen mukaan amerikkalaistutkijat toteavat, ettei Irakista ole löytynyt kemiallisia, biologisia tai ydinaseita.

"Kääntämään huomiota pois" on niinikään negatiivisesti latautunut ilmaus. Uutinen ei myöskään todistele mitenkään, miten Bush pyrki kääntämään huomiota muualle. Jättämällä raportin mainitsematta?

Bush irvaili Kerryn YK-puheita

Osoituksena omasta sitoutumisestaan Bush väitti miettivänsä joka aamu herätessään, miten kohentaa amerikkalaisten turvallisuutta.

Hän muistutti irvailevaan sävyyn, että jo 1970-luvulla kongressiin pyrkiessään Kerry oli sitä mieltä, ettei Yhdysvallat saa lähteä sotaan ilman YK:n suostumusta.

Minä en ikinä taivu puolustaessani Amerikkaa kaikin mahdollisin keinoin, hän uhosi.

Niin kauan kuin minä olen presidenttinä, sotilaamme vastaavat tekemisistään vain amerikkalaisten tuomareille, Bush jyrisi.

Siinä se on: supervallan seinähullu diktaattori, joka jyrisee ja uhoaa ennen kuin tuhoaa. Amerikkalaisten turvallisuutta hän korkeintaan teeskentelee ajattelevansa, ja vastustajiinsa hän kohdistaa vain halveksuvaa pilkkaa.

Tällä vuodatuksella en tarkoita sanoa, ettäkö Bush ei olisi huono tai vaarallinen presidentti, jonka suhtautumisessa siihen tai tähän asiaan ei olisi mitään korjattavaa. Mutta ei totisesti ole jonkun Mainos-tv:n kesätoimittajan asia upottaa tällaista valmiiksi pureskeltua ideologista analyysia uutisartikkelin sisään. Jos kommentoitavaa on, se tehtäköön lehtien pääkirjoituksissa, mielipideosastolla tai muuten varsinaisesta uutistarjonnasta erillään.

Lisätty kello 15:00 ET | Permalink

 
Juupas - eipäs

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat huipentumassa kolmeen presidentti Bushin ja senaattori Kerryn väliseen vaaliväittelyyn, joista ensimmäinen käytiin viime torstaina.

Väittelyn anti oli pieni pettymys. Kampanjakoneistojen välisten sopimusten ja erilaisten puolueettomuusvaatimusten vuoksi tilaisuudet ovat formaatiltaan niin tiukasti määriteltyjä, että ehdokkaat eivät oikeastaan pääse juurikaan keskustelemaan keskenään. Väittelytilaisuus on enemmänkin moderaattorin johtama 90 minuuttia kestävä sarja puheita, joita kumpikin pääsee vuorollaan pitämään.

Monissa lehdissä Kerry on varovasti julistettu väittelyn voittajaksi. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että Bush menestyi debatissa erittäin hyvin. Hän ei tunnetusti ole parhaimmillaan väittelytilanteessa, mutta tällä kertaa ei kuultu piinallista änkytystä, 10 sekunnin pituisia taukoja tai kovin ikimuistoisiksi jääviä bushismeja. Presidentti tosin vaikutti välillä hieman kiusaantuneelta ja hermostuneelta puujumalana seisovan Kerryn rinnalla.

Sisällöllisesti Bushin ja Kerryn esiintymisessä oli kiinnostavia eroja. Bush puhui paljon amerikkalaista yleisöä miellyttävistä abstraktioista kuten vapaudesta, johtajuudesta ja demokratiasta. Sanoma oli iloinen: hyvin menee, ja kohta menee vielä paremmin. Kiikkiin saatua Saddamia Bush piti mielellään esillä, kun taas Osama Bin Ladenista hän oli mieluummin vaiti. Kerry pysytteli enemmän konkreettisissa yksityiskohdissa alleviivaten jatkuvasti sitä, kuinka hänellä on jokin yksityiskohtainen suunnitelma sitä tai tätä asiaa varten. Irakin sodan vastoinkäymiset olivat paljon esillä.

Peter Elkin mediatieteellisen tutkimuslaitoksen tekemät löydökset vahvistavat asian. Tutkin, montako kertaa muutamat avainsanat esiintyivät kummankin puheessa, ja tulokset olivat mielenkiintoisia:

• freedom: Bush 9, Kerry 2
  
• free: Bush 28, Kerry 2
  
• liberty: Bush 2, Kerry 0
  
• progress: Bush 3, Kerry 0
  
• democracy: Bush 4, Kerry 2
  
• justice: 6, Kerry 0
  
• lead/leadership/leader: Bush 20, Kerry 15
  
• plan: Bush 9, Kerry 20
  
• war: Bush 22, Kerry 39
  
• troops: Bush 22, Kerry 22
  
• kill: Bush 4, Kerry 7
  
• al Qaeda: Bush 5, Kerry 2
  
• Bin Laden: Bush 5, Kerry 9
  
• Saddam: Bush 16, Kerry 12
  
• terror/terrorist/terrorism: Bush 22, Kerry 19
  

Minusta tuntuu, että kohtuullisen hyvästä vastaanotosta huolimatta Kerryn pitäisi ottaa oppia Bushista. Haastajan on toki yritettävä tarjota konkreettisia vaihtoehtoja nykymenolle, mutta totuus on, että suuri yleisö haluaa kuulla freedomin leviävän maailmalla ja USA:n olevan maailman paras maa.

Sitä paitsi Kerryn suunnitelmat ovat p-i-t-k-ä-s-t-y-t-t-ä-v-i-ä. Amerikkalaiset eivät halua virkamiespresidenttiä, joka pistää pitkäveteisillä suunnitelmillaan talouden kuntoon, vaan johtajaa, joka lupaa viedä maan uuteen kukoistukseen. Puolet amerikkalaisista tarvitsisi kipeästi jonkinlaista liberaalia versiota Reaganista, optimistista johtajaa, joka päättäisi Bushin, neoconien, Abu Ghraibin ja Halliburtonin dominoiman, neljä vuotta kestäneen painajaisen.

Lisätty kello 15:16 ET | Permalink