Weird NJ


Kävin eilen katsomassa nuoren Zach Braffin ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan Garden State [trailer]. Nimensä mukaisesti filmi sijoittuu New Jerseyyn, tuolle New Yorkin ja Philadelphian yhteiselle takapihalle.

Ohjaajan itsensä esittämä päähenkilö Andrew Largeman matkustaa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen Los Angelesista takaisin kotikulmilleen New Jerseyyn. Matkan syynä ovat äkillisesti kuolleen äidin hautajaiset, jotka pakottavat Largemanin lopultakin tekemään tiliä oman lapsuutensa kanssa. Hän joutuu käsittelemään aiheuttamaansa onnettomuutta, joka johti aikoinaan äidin halvaantumiseen, sekä suhdetta dominoivaan psykiatri-isäänsä, joka yritti tukahduttaa poikansa tunne-elämän litiumlääkityksellä.

Samaan aikaan Largeman tapaa sattumalta vanhoja ystäviään, jotka nykyään toimivat crackia pölläyttelevinä haudankaivajina ja rautakaupan myyjinä. Ja tietenkin hän rakastuu; muutenhan Garden State ei olisi puhdasverinen amerikkalainen melkein-indyleffa.

Vaikka Garden State ei ehkä ole täydellinen mestarinäyte, se on erinomainen ja ajoittain myös hauska kuvaus matkasta takaisin lapsuuteen, paikkaan jota ei enää ole. Largemanin hieman vaivaantuneet kohtaamiset entisten lapsuudentovereiden kanssa tuovat elävästi mieleeni ne kerrat, jolloin olen Pohojammaalla (eller borde man säga i Pampas) käydessäni törmännyt vanhoihin peruskouluaikaisiin luokkatovereihini.

Viimeisen 17 vuoden kuluessa lapsuuden ja nuoruuden aikaisessa tuttavapiirissäni on tapahtunut 3 itsemurhaa, 1 kuoli muuten epämääräisissä oloissa, ainakin 3 on ollut vankilassa (joista 1 sisältyy myös itsemurhan tehneisiin ja 1 muuten vaan kuolleisiin), 1 on nykyään pilviveikko, 1 mielisairaalassa yritettyään murhapolttoa, 1 työskentelee puhelinmarkkijoitsijana, 1 kuljetusinsinöörinä, 1 hotellivirkailijana ja 1 matkatavaran käsittelijänä lentokentällä. Tuntuu oudolta ajatella, että minulla oli joskus aikoinaan paljon yhteistä näiden ihmisten kanssa. He kuuluvat yksinkertaisesti paikkaan, jota ei enää ole olemassa.

Pidin Garden Statesta myös siksi, että New Jersey edustaa minulle erästä versiota todellisesta Amerikasta: työväenluokan idyllistä suburbiaa valkoisine puutaloineen, jättiläismarketteja, pikaruokapaikkoja, vehreitä maisemia, moottoriteitä loppumattomine autovirtoineen, PCB:n saastuttamia sorakuoppia ja tunnetta siitä, että oikea elämä on jossakin muualla. New Jersey ei ole paikka -- se on mielentila. Se on yksinkertaisesti weird, ja sellaisena ulkopuoliselle tarkastelijalle rajattoman kiinnostava. Ei liene sattumaa, että osavaltio on Garden Staten lisäksi inspiroinut viimeisen kymmenen vuoden aikana sellaisia loistoelokuvia kuin Clerks, Happiness ja The Station Agent.

Elokuvien lisäksi NJ:n kiehtovuuteen pääsee tutustumaan esimerkiksi mainioilla Weird NJ -webbisivuilla, jotka nostattavat ajoittain hiukset pystyyn. Suosittelen erityisesti abandoned- ja underground-osioita.

Nyt hiljenen viikoksi, sillä huomenna matkustan tutkimaan uusia weirdoja osavaltioita. Matkan kohde jääköön toistaiseksi salaisuudeksi, mutta pienenä vihjeenä voin kertoa, että kyseessä ovat kaksi turistien vähiten suosimaa osavaltiota koko USA:ssa.

Lisätty kello 13:38 ET | Permalink

 
Avioero nyt kaks-ysi-ysi

Tulin jo ohimennen maininneeksi autokuumeestani, kun kirjoitin amerikkalaisen maantieraivon käsitteestä. Kuume ei vielä ole johtanut lopulliseen autonostopäätökseen, mutta olen tässä kaikessa hiljaisuudessa kuitenkin edistänyt ajokorttiasiaani.

New Yorkin osavaltiossa ajokortin saamiseen vaaditaan:

1) Kirjallisen monivalintakokeen ja näkötestin läpäiseminen. Koe koostuu 20 kysymyksestä, joista kuka tahansa marakatin älyllä varustettu, englantia miten kuten osaava henkilö selviytyy helposti (14 oikeaa vastausta riittää). Näkötesti taas edellyttää sitä, että osaa vastata "yeah", kun tympääntynyt virkailija kysyy, näetkö hänen selkänsä takana olevalle taululle.

2) Viiden tunnin pre-licensing coursen suorittaminen. Kurssilla kerrotaan, että alkoholi ja huumeet ovat ratissa no-no ja että liika hurjastelu vaarantaa terveytesi. Kurssi on puhdasta teoriaopetusta, eikä se sisällä yhtään käytännön ajotuntia.

3) 20 minuuttia kestävän ajokokeen läpäiseminen. Koe vastaa suunnilleen suomalaista inssiajoa.

Suoritin kirjallisen kokeen ja näkötestin muutama viikko sitten, ja olen nyt ajatellut hakeutua teoriakurssille. Kurssin voi suorittaa ajokortteja myöntävän viraston DMV:n hyväksymässä autokoulussa, joita löytää puhelinluettelon keltaisilta sivuilta. Olisi mukava löytää siisti autokoulu, joka olisi tässä lähellä eikä tuputtaisi väkipakolla ylimääräistä ajo-opetusta.

Katsotaanpa: Cheng's Driving School, Chinese Driving School, Diaz Auto School, Leung's Driving School, Mei Fu Driving School, Meng Lee Driving School, Roca Driving School, Torres Driving School, Wai Man Driving School... Öööööö...? Luettelossa olevista autokouluista 80 % näyttäisi sijaitsevan joko Chinatownissa tai Pohjois-Manhattanilla Washington Heightsissa.

Yhtäkkiä tajuan kuuluvani kiinalaisten ja dominikaanien kanssa siihen kummajaisten joukkoon, joka ei 16-vuotiaana suorittanut lukiossa teoriakurssia. Kukaan syntyperäinen amerikkalainen ei tietenkään tarvitse autokoulua tässä iässä -- ei ainakaan teoriakurssin suorittamiseen. Opetetaankohan autokouluissa vain kantoninkiinaksi ja espanjaksi?

Keltaisilla sivuilla on onneksi mainittu yksi autokoulu, joka sijaitsee tässä kohtuullisen lähellä ja jolla on lisäksi luottamusta herättävä nimi: Big Apple Driving School. Koska epäluuloni ovat kuitenkin jo heränneet, päätän ensin tarkistaa miltä kyseinen oppilaitos näyttää.

Tänään aamulla kävelin autokoulun ohi katsastaakseni liikeyrityksen ulkonäön uskottavuuden. Kävi ilmi, että Big Apple Driving School ei suinkaan ole pelkkä autokoulu, vaan myös asianajotoimisto, vakuutusmeklari, verojuristi, kirjanpitopalvelu ja... ja... Toisin sanoen kyseessä oli tyypillinen maahanmuuttajille kaikkia mahdollisia palveluita tarjoava liikeyritys. Sotkuisen näköisessä ikkunassa mainostettiin avioeroa erikoishintaan 299 dollaria + verot.

Ajokortti ja avioero? No thanks. Päätin jättää Big Applen väliin.

Osa näistä maahanmuuttajia palvelevista monialayrityksistä on luultavasti täyttä huijausta. Ja miksipä ei olisi; vastikään maahan muuttanutta, huonosti englantia puhuvaa torveloa on helppo jymäyttää ja myydä hänelle esimerkiksi väärennetty todistus ajokorttikurssin suorittamisesta.

Googlailtuani aikani löysin lopulta toisen autokoulun, jonka nettisivut ainakin näyttivät melko uskottavilta ja joka lisäksi sijaitsee kunnianarvoisessa osoitteessa Upper East Sidella. Soitin sinne ja ilmoittauduin huomiseen viiden tunnin sessioon. Toivottavasti siellä ei kaupata avioeroa tai konkurssipapereiden hoitoa.

Ajokortin saatuani olen taas ottanut yhden tärkeän askeleen kohti amerikkalaiseksi muuttumista. Seuraavana on vuorossa hampaiden valkaisu.

Lisätty kello 18:03 ET | Permalink

 
Peter Elk Goes Boring

Pahoittelen sivustoni uutta anonyymia ulkonäköä. Peterelk.comin serveri lähti viettämään hyvin ansaittua kesälomaansa, joten minun on jatkettava tilapäisesti kirjoittelua täällä blogspotissa. Serverin aurinkoloman aikana kaikki arkistot, kuvat ym. oheisroina on valitettavasti poissa käytöstä.

Vanha sivusto saadaan toivon mukaan muutaman viikon sisällä uudelleen pystyyn. Sitä odotellessa toivotan rattoisia lukuhetkiä geneerisen blogspot-elämyksen kanssa.

Lisätty kello 16:18 ET | Permalink

 
Kun Kumpi ja Kampi tappeli...

Käydessäni muutama viikko sitten Suomessa olin havaitsevinani jonkinlaista optimismia sen suhteen, että John Kerry menestyisi marraskuun presidentinvaaleissa istuvaa presidenttiä George Bushia paremmin. Käsitystä oli aistittavissa niin suomalaisissa sanomalehdissä kuin ihmisten mielipiteissä.

Tällaiselle naiiville optimismille ei löydy perusteita. Vaaleihin on aikaa vielä vajaat kolme kuukautta, ja siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Työllisyyskehityksen suunta on edelleen epävarma: muutaman hyvän kuukauden jälkeen työllisyysluvut putosivat ensin kesäkuussa ja sitten pahemman kerran heinäkuussa. Huono kehitys voi syksyllä joko jatkua tai osoittautua vain tilapäiseksi takaiskuksi. Itse veikkaan jälkimmäistä.

Myös Irak on kysymysmerkki: massiivisesta verenvuodatuksesta huolimatta tilanne on viime aikoina ollut amerikkalaisesta näkökulmasta menossa tavallaan parempaan päin. Omia sotilaita ei kuole ihan yhtä nopeaan tahtiin kuin keväällä, Irakin väliaikainen hallitus on ottanut maan asioissa suuremman roolin ja keväisen vankilaskandaalin aiheuttama kohu on laantunut. Toisaalta viimeaikaiset yhteenotot voivat laajentuessaan kääntää tilanteen päälaelleen nopeastikin.

Ehkä suurin arvoitus on terroristien puuhailu Yhdysvaltain omalla maaperällä. Massiivinen terrori-isku muuttaisi koko vaalikamppailun asetelmat yhdessä silmänräpäyksessä -- epäilemättä Bushin hyväksi. Näin siksi, että kansallisen pelkotilan vallitessa demokraateilla tuskin olisi otsaa/munaa syyttää Bushin hallintoa terrori-iskuun johtaneista laiminlyönneistä. Bush taas esiintyisi jämäkkänä kansan yhdistäjänä ja terrorismin vastaisen taistelun johtajana, missä roolissa hän on tunnetusti uskottavampi kuin vastustajansa.

Suomalainen optimismi ei myöskään saa tukea mielipidemittauksista. Useimpien tutkimusten mukaan kilpakumppaneiden kannatuslukemat ovat niin lähellä toisiaan, että ne mahtuvat virhemarginaalin sisäpuolelle. Tuoreimmat mielipidetutkimukset kertovat seuraavaa:

Rasmussen Reports: Bush 46 %, Kerry 48 %
Zogby International: Bush 43 %, Kerry 47 %
Pew Research Center: Bush 45 %, Kerry 47 %
Gallup: Bush 50 %, Kerry 47 %
American Research Group: Bush 45 %, Kerry 49 %

Kaikkien tutkimusten virhemarginaalit ovat 3,0-3,5% (95 %:n luottamusvälillä). Tutkimukset on julkaistu 2.8.-18.8. välisenä aikana.

Toisin sanoen virhemarginaali huomioon ottaen yksikään näistä tutkimuksista ei varmuudella kerro mitään. Jotain tietysti voisi päätellä siitä, että Kerry esiintyy tällä hetkellä voittajana useimmissa mielipidemittauksissa, mutta käytännössä puntit siis ovat tasan.

Galluppien tuijottaminen on sikälikin hyödytöntä, että Yhdysvalloissa presidenttiä ei tunnetusti valita suoralla kansanvaalilla. Kullakin osavaltiolla on valitsijamiesääniä väkilukunsa edellyttämässä suhteessa, ja osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa sen kaikki valitsijamiesäänet taakseen. Kun useimmissa osavaltioissa äänestystulos on jo ennalta selvä, seuraavasta presidentistä päättävät käytännössä muutaman osavaltion asukkaat.

Rasmussen Reportsin osavaltiokohtaiset mittaustulokset ovat tässä suhteessa suuntaa-antavia. Tutkimuslaitos luokittelee äänestystulokseltaan epävarmoiksi kaikkiaan kymmenen osavaltiota. Näillä nk. swing stateilla (nimellä ei ole mitään tekemistä parinvaihtamisen kanssa) on 118 valitsijamiesääntä kaikkiaan 538:sta, ja mikä tahansa niistä saattaa ratkaista äänestystuloksen. Joukossa on sellaisia isoja osavaltioita kuten Florida, Ohio ja Pennsylvania, joiden asukkaita kummatkin ehdokkaat tällä hetkellä raivoisasti kosiskelevat. Jonkinlainen kummajainen Rasmussenin listalla on Virginian osavaltio, jossa ei kaiketi vuosikymmeniin ole äänestetty demokraattia presidentiksi.

Kaiken tämän valossa voimme vain todeta, että emme tiedä marraskuun presidentinvaalien lopputuloksesta yhtään mitään. Kampi voi hyvin voittaa vaalit, vaikka suomalaiset kuinka toivoisivat Kumpia Yhdysvaltain presidentiksi.

Lisätty kello 10:18 ET | Permalink

 
Retro vastaan metro


Viimeisen viikon ajan NY Timesissa on ilmestynyt mainoksia, joissa on kaksi vaihtuvaa kuvaa rinnakkain. Toisen kohdalla lukee säännönmukaisesti "Metro" ja toisen "Retro". Mainoksen alareunassa on linkki tälle www-sivulle: http://www.retrovsmetro.org/. Muuta tekstiä siinä ei sitten olekaan.

Älkää kysykö, mistä on kyse. Parin päivän päästä se selviää:-)

Lisätty kello 13:38 ET | Permalink

 
Tervetuloa


Tuomio Icelandairin lentävässä kidutuskammiossa on nyt kokonaisuudessaan suoritettu, ja olen palannut takaisin paikkaan, jossa me vapaat ja urheat ihmiset asumme. Sopeutuminen oli erinomaisen helppoa. Lentokentän hyväntuuliset passintarkastajat huutelivat toisilleen baseball-juttuja ja nauraa röhöttivät niin että pleksilasit tärisivät. Sivukatumme naapurit taas olivat vaihteeksi järjestäneet itselleen puutarhajuhlat ja grillasivat lihaa keskellä betonista jalkakäytävää hiphopin soidessa taustalla. Great to be back!

Kaiken arkisen aherruksen keskellä New York valmistautuu kuumeisesti kolmen viikon kuluttua alkavaan republikaanien puoluekokoukseen. Valmentautumista on monenlaista. Mielenosoittajat -- nuo ilkeämieliset ja epäamerikkalaiset liberaalin eliitin jäsenet lävistyksineen ja sushipuikkoineen -- valmistautuvat toivottamaan republikaaneille tervemenoa. Poliisi taas valmistautuu suojaamaan kokouspaikkaa mielenosoittajilta ja terroristin näköisiltä ihmisiltä. Terroristien valmentautumisesta ei ole tarkempia tietoja. Toivottavasti he saavat ruton bioaseistaan ja kärsivät märkivän ja kivuliaan kuoleman ennen kokouksen alkua.

Eilinen New York Times kertoo Brooklynin Amerikkaa vihaavien asukkaiden puuhista puoluekokouksen alla. Artikkelissa haastateltu Genevieve Christy on rekrytoinut jo 30 rakennusta eri puolilla Brooklynia asettamaan katolleen jättiläiskokoiset siniset (demokraattien tunnusväri) pressut, joihin on maalattu sellaisia iskulauseita kuin "Vote Kerry", "Re-Defeat Bush" ja "Drop Balms". Lehden mukaan ainakin 40 muuta rakennusta harkitsee tempaukseen liittymistä.

Paikka on erinomaisen hyvin valittu, sillä LaGuardian lentokenttää lähestyvät kotimaan liikenteen koneet ujeltavat Brooklynin yli parin minuutin väliajoin. Niistä käsin sopii puoluekokoukseen saapuvien junttirepujen lukea sinisten pressujen muodostamasta tilkkutäkistä, mitä heistä täällä ajatellaan.

Amerikka ei tietysti olisi Amerikka, ellei joku olisi tästäkin asiasta toista mieltä. New York Timesin haastattelema salkunhoitaja (so much for the liberal elites) Stewart Jackson on närkästynyt hankkeesta ja aikoo peittää oman kattonsa Bushia tukevalla punaisella pressulla. Genevieve Christy kuitenkin epäilee, että punaisia työmaapressuja ei ole lainkaan saatavissa.

Onpa merkillisen huonoa asiakaspalvelua maassa, jossa urheilujuomaakin myydään kaikissa sateenkaaren väreissä. Olisin odottanut, että nykyhallinto olisi antanut nimenomaan punaisten pressujen valmistajille massiiviset verohelpotukset. Selvästi taas uusi todiste Bushin hallinnon kompetenssin puutteesta.

Lisätty kello 13:45 ET | Permalink